Jos jokin on flegmaattisempaa kuin Lähiömuijan postaustahti, se on tämä chilien ja jalapenojen itäminen. No kai 25 kylvetystä siemenestä yksi kasvuunlähtenyt taimi on ihan kohtuullinen menestys. Jaa ei? Niin. No, elottomaan multaan tuijottaminen sopii tietenkin tähän lonkeronväriseen lähiötunnelmaan ja -mentaliteettiin kuin kirves selkään. Jatkakaamme. Masentavan kuvan taustalla vaikuttavat unohdettu kaupan tädin basilikapuska sekä kuvottava banaanikärpäsansa, jonka kyhäsin häthätää anopin mustaherukkalikööristä, tiskiaineesta, balsamicosta ja omenamehusta. Massamurhasta lähiössä ei vielä voitane puhua, mutta jokunen vainaja kalmankeitoksessani kelluu. Hyvä niin. Vain kuollut banaanikärpänen on hyvä banaanikärpänen.
Pieniä ilonväreitä kelmeään krapulailtapäivään tuottaa kuitenkin tämä aivan liian aikaisin kylvetty härkäpapuhuituloiden räjähdys, josta syvempään istuttamalla ja säleikköön tukemalla ehkä voisi saada vähän vahvempia kasveja parvekkeelle sitten joskus, kun tämä loputon talvi vihdoin taittuu. Tai sitten ei. On kuitenkin oltava optimistinen. Jos sitten vaikka uusille naapureille vittuillakseen. Kyllä, nuoret lattianhakkaajat, me pysymme täällä vielä pari vuotta, ja kyllä, meillä on musiikkiharrasteita, ystäviä, illanistujaisia ja kaksi länsiparveketta, joilla kasvaa viime kesän kurkku- ja tomaattipöheikön sijaan tänä vuonna toivottavasti kateutta ja silkkaa kauhua aiheuttava tiivis pavunvarsiviidakko. En tiedä miten tämä lasketaan kostoksi savulohipastaillallisemme taustakeskustelun desibelitason äänekkäästä kritisoinnista, mutta aion yrittää. Up yours.
LÄHIÖMUIJA 