Tilinpäätös 2016

Hyvät ystävät, lähiömuija proudly presents: vuosi 2016.

Hirveellä vaivalla ja ennennäkemättömällä intensiteetillä intoiltuani sekä raahattuani lähiökerrostalokämppään kymmeniä kiloja erilaista multaa ja sijoitettua vähät rahani siemeniin, lannoitteisiin ja mäntysuopaan sain aikaiseksi kuvan mielettömän sadon ja lievän riippuvuuden jemeniläiseen zhug-tahnaan. Laskit oikein, kuusi kirsikkatomaattia.

Tämä oli kauhea vuosi paitsi musiikkimaailmalle Bowien ja Cohenin myötä, myös lähiömuijan kunnianhimoisille kasvatusprojekteille. Suorastaan hengästyttävän upeannäköiset vampirechilit mustanvihreine, kämmenenkokoisine lehtineen työnsivät kyllä loppujen lopuksi paljonkin palkoja, mutta ne eivät. Maistuneet. Miltään. Eivät edes paprikalta. Ääsmarketista ostetuista jalapenoista ja chileistä riivityt siemenet sen sijaan tuottivat ihan kliffasti palkoa, kunnes siirsin ne puolitoistametrisiksi kasvaneiden vampireiden tieltä parvekkeelle, jossa ne murhasi verenhimoisin kasvikauhu, tuo triaskaudelta asti lähiötä piinannut pahamaineinen luoteishelsinkiläinen mutanttikirvanperkele (Aphididae vitutus maximus). Vaikka roudasin kaikki kasvit parin päivän välein suihkuun ja suihkutin ne vielä mäntysuopaliuoksella, kasvista toiseen levinneet vihreät pikselit murhasivat lopuksi kaikki lähiömuijan vauvat. Aivan perseestä, sanoin minä ja sahasin (!) vampirechilin puuvarren katki sekä kannoin kaikki muutkin kirvansyömät chilit ja jalapenot taloyhtiön biojäteroskikseen. No mutta. Kohta on tammikuu, siis aivan kohta, ja saa alottaa koko homman alusta. Ciiiiiircle of liiiiife etc.

Kauhun vuosi 2016 opetti lähiömuijalle kuitenkin seuraavaa:
• mustat vampirechilit muuttuvat kypsyessään vihreän kautta punaisiksi
• ne eivät maistu miltään missään värivaiheessa
• tummanvihreät jalapenot muuttuvat kypsyessään punaisiksi
• ne maistuvat hyvältä kaikissa vaiheissaan, kypsässä on vaan aivan holtittomasti siemeniä
• miljoonametristen mäntyjen ja korkean kallion saartamalla länsiparvekkeella on mahdollista kasvattaa amppelikurkkuja, niitä kalliimpia
• niistä ei kannata kuvitella tekevänsä wirmyrttisiä, koska ne rosoiset avomaankurkut toimii siihen paremmin, kuoren kantsii olla paksumpi ettei wirmyrttisistä tule ällölöllöjä
• sen sijaan kurkkuja kantsii popsia suoraan puskasta koko kesän – mitä enemmän niitä napsii, sitä enemmän puska pukkaa pökälettä
• länsiparvekkeella ei sen sijaan kasvateta tilliä, avomaankurkkua, spagettikurpitsaa, koristekurpitsaa, kesäkurpitsaa, talvikurpitsaa, syyskurpitsaa, kevätkurpitsaa, mitään kurpitsaa, kirsikkatomaatteja, laventelia, mustaherukkaa, gladioluksia tahi samettikukkia ja mainitsinko jo että ei varsinkaan minkäänlaista kurpitsaa. Mikä on vähintäänkin erikoislaatuista, koska hyvin menestynyt vitunkallis amppelikurkku on kurpitsan lähisukulainen
• chili tykkää olla lasitetulla partsilla, jos se saa olla siellä ravintoketjun yläpäässä
• kirvan kosto on kauhee
• elämä on ohimenevää, joten suihki parvekekasvisi mäntysuovalla jo ennen kirvojen hyökkäystä, muista arvostaa jokaista rakastamaasi artistia raivokkaasti, käydä jokaisella keikalla vaikka oliskin tiistai eikä oikein fyrkkaa ja huomenna aikainen herätys ja ostaa jokainen levy ja tykätä niiden jokaisesta instapäivityksestä. Jonakin päivänä meidän jokaisen solunesteet imee viimeiseenkin pisaraansa karvas kuolema.

img_3919

Viehättävä ehkä tavallisen hilin kanssa ristiinpölyttynyt vampire-chilinkukka. Normisti ne on violetteja ja tavalliset valkoisia, tämä oli ainakin näennäisesti kaksivärinen kuten samana vuonna menetetyn maagisen karismaattisen englantilaisneron öögat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s