…mutta kaverit pakotti. Ne nauraa mun lähiömuijapostauksilleni Facebookissa, voi olisipa se olematta tahatonta. Joka tapiksessa täältä voi halutessaan tirkistellä mediaseksikästä elämääni pääkaupunkiseudun törkyhintaisessa länsilähiössä, kun puran kerrostalokolmiosta käsin pihakaipuutani haparoivaan viherpeukalointiin ja vaihtelevan heviin marttailuun.
Tänä vuonna kasvatuskuume äityi niin pahaksi, että aloitin idättämissekoamiseni jo tammikuussa. Niistä on hengissä oikeastaan lähinnä ne basilikat ja chilit, jotka säästyivät kahden murhanhimoisen kissan kevätriehaannuksilta, ja ehkä pari kurkuntainta. Viime vuonna ostin kymmenisen kiloa avomaankurkkuja kaupasta ja yritin yhyttää Myrttisten valkosipulisuolakurkkujen kaltaista (venäläisten) maitohappokäytettyjen kurkkujen kokemusta, se meni monen surkean epäonnistumisen jälkeen loppujen lopuksi niin semi-ookoosti, että ajattelin vetää tän tänä vuonna yhteentoista ja kasvattaa osan kurkuista itze. Ilman kasvihuonetta tai pihaa se on tietty vähän epäluonteenomaisen optimistista, mutta ilokseni lähiöluukussa on kaksi länsiparveketta, jaa miksi, koska 70-luku ja arkkitehtooninen kreiseys.
Alimman kuvan raparperimehu on tehty appiukon roudaamasta kepukkasadosta lähiömuijan lähiömutsin lahjoittamalla kasarimehumaijalla, ja sen resepti on seuraava:
- aivan saatanasti raparperia pestynä ja paloiteltuna mehumaijan ylimpään kerrokseen
- peukalollinen tai kaksi kuorittua ja lohkottua inkivääriä
- sokeria vain vähän jokaisen raparperi-”kerroksen” väliin
- (1-2 sitruunan mehut, kuoriraaste ja hedelmälihat)
Laita mehumaijan alimpaan kattilakerrokseen vettä. Paljon. Muuten maijasi pohja palaa puhki ja uutta et saa, ainakaan Hackmanin. Pilko raparperit ja muut rehut maijan ylimpään kerrokseen ja laita levy päälle, aika kovalla saa olla koko ajan. Ehkä se kutosella paahtaminen saattaa liittyä siihen pohjan puhkipalamiseen jos vettä ei oo tarpeeksi, mene ja tiedä. Laita kuitenkin. Mehu irtoaa höyryttämällä kunnolla vain korkeissa lämpötiloissa. Muista sulkea letku kiristyshässäkällä ja nostaa letkun suu ylöspäin (esim kiristimestä kiinni maijankahvaan).
Siivoa kalenterisi seuraavan kahden tunnin ajalta, koska sen aikaa peset ja steriloit pulloja jne. Älä unohda lasipulloja uuniin, jos niissä on kiinteät korkit, ettei käy kuten noille Ikean pulloille eilen. No onhan noi persoonalliset tietty.
Jos et tiiä, mikä on mehumaija, niin tää se nyt on. Vesi laitetaan tohon pohjaan, rehupötkäleet ylimpään osaan, mehu ilmaantuu keskiosaan.
Vahtaa maijan keskiosaa, johon mehu maagisesti ilmestyy, ettei se täyty liikaa ja tulvi. Kun mehua on tarpeeksi, päästä sitä maijan letkusta steriloituun pulloon. Ole varovainen! Mehu on törkeen kuumaa. Raparperimuhjusta voi tiristää mehua n. parin tunnin verran, sitten alkaa jo möhnän disintegroituminen ja mehun mönjääntyminen.
Sitä itseään.
Rohkeimmat ja köyhimmät meistä keittävät vielä jäljellejääneet muhjut hillosokerin ja kanelitangon kanssa nimettömäksi kauhuksi, jota voi työntää vaikka tuorepuuron sekaan, jos uskaltaa. Suosittelen kuitenkin raparperisilpusta osan keittämistä ihan tuoreena hillokkeeksi, koska se maistuu paremmalta ja kuvottaa vähemmän. Koska mehunkeittäminen on kivaa ja vilpoisaa hommaa, kantsii tuplata mahdollisuudet ja hikoilla vielä pikkukattilan kanssa, johon siis työnnät raparperinpalasia, pikkulorauksen vettä, pilkottua inkivääriä ja pari kanelitankoa ja levy päälle. Lisää hillosokeria oman fiiliksen mukaan (itse laitoin pari desiä raparperilitraa kohden, koska en tykkää liian makeasta ja olen laihduttanut viimeiset 27 vuotta) höyryävään seokseen ja keitä 15-20 minuuttia. Jäähdytä snadisti, poista kanelitangot, steriloi pari lasipurkkia uunissa, älä unohda niitäkään sinne, äläkä varsinkaan niiden kansia (jotka voi vaikka dipata mieluummin kiehuvaan veteen, fetapurkkien kansista sulava maali on ikävää uunille ja varmaan vähän lähiön nisäkkäillekin), täytä purkit hillokkeella, älä polta itseäsi tai kissaasi.
Astioiden sterilointi on paitsi hulvattoman hauskaa myös kannattavaa, koska mitä vähemmän säilöntäastioissa on bakteereja, sitä pidempään mehut ja hillot säilyvät. Mahdollista aviomiestä ei lasketa bakteeriksi vaan normaaliksi raparperimehun kulumaksi.
Sulje lopuksi korkit lämpimistä mehu- ja hilloastioista ja jätä jäähtymään, siirrä kylmään vaikka seuraavana aamuna ennen kuin myöhästyt töistä. Toista kesäkuun alusta syyskuulle viikoittain lähikauppasi ja -mmäistesi raparperisadosta riippuen, mikäli sullakin on mehua litratolkulla juovia perheenjäseniä.
Niin ja se oksaalihappo. Raparperissa on sitä paitsi lehdissä myös vähän lehtiruodeissa, ja se sitoo kropasta kalsiumia, joten munuais- ja sappikiviongelmaiset: tiedostakaa (lähde). Mm. osteoporoosin ja maailmanlopun alituisessa pelossa olenkin tästä inspiroituneena perustellut tällä pari ylimääräistä juustosiivua näinä sesonkeina, ehkä tätä voi hyvin lavein ja epätieteellisin perusteluin käyttää myös hyväksi jäätelönsyöntitekosyyksi. Ehkä ei.
LÄHIÖMUIJA 